Konsolipelien ystävät ry. on lakkautettu joulun alla. Purkamisen yhteydessä yhdistysrekisteriin on merkitty selvitysmiehiksi kaksi vanhaa tuttua: Blockfestin graafisesta ilmeestä vastannut “Tiedemies” T.K. ja verkkototeutuksen puolella työskennellyt S.S. Kolmas nimi on BF-jengin sählykaveri (maalivahtina muuten pelaa yksi onnekkaista konsolivoittajista – maailma osoitti taas pienuutensa).

Väärinkäsityksien välttämiseksi lainaan pätkän sähköpostia, jonka S.S. lähetti minulle 20.09.:

Ei vain tiedä miten ihmiset laskevat 1+1 tämmöisissä jutuissa ja joku voi luulla myös minun olevan mukana toiminnassa.

Konsoliarvontojen taustavaikuttajista minulla ei ole tarkempaa tietoa. Tampereelta käsin se taitaa kyllä tosiaan pyöriä …

Kieltämättä vaikuttaa oudolta, että virallisen selvityksen yhdistyksen taloudesta ja velvoitteista hoitaa henkilö, joka ei varsinaisen toiminnan jo loputtua tiennyt mitään yhdistyksestä tai sen toiminnasta ja taustavaikuttajista. Asiayhteys huomioiden rohkenen epäillä Salmisen lausunnon tarkkuutta.

Ainoa syy jälkikäteisrekisteröintiin lienee jonkinlaisen alibin hankkiminen tämän blogin kritiikkiä vastaan. Ei ole syytä olettaa, että rekisteriin merkityt henkilöt olisivat välttämättä olleet tekemisissä ns. arvontojen kanssa. Huomioiden sumutusyritykset kaikessa muussa mahdollisessa, on syytä olettaa pikemminkin päinvastaista.

“Voittajat” eivät olleet näiden selvitysmiesten tuttavia (ainakaan Facebookista päätellen), vaan nimenomaan Blockfest-ydinkolmikon lähipiiriä. Tähän saakka on tullut nähdäkseni jo aika selväksi, että juuri Club Deluxen porukka lanseerasi arvontayhteisön, mainosti sitä moninaisilla feikkiprofiileilla Facebookissa, keräsi mainostuloja yhteisön videolinkeillä ja valikoi “voittajat” lähipiiristään.

Toimintatapa on suoraa jatkumoa Club Deluxen aiemmasta (vähintään yhdestä) arvonnasta, joka “unohdettiin” suorittaa, kuten järjestäjä joutui lopulta itsekin myöntämään. Voittajaksi tuolloin valittu asiakas oli myös ensimmäisen konsoliarvonnan voittaja – eikä kuka tahansa asiakas, vaan tietojeni mukaan K.K.:n tyttöystävän veli, joka sattui näiden lisäksi voittamaan edellisenkin Club Deluxen arvonnan.

On kuitenkin ollut paljolti hämärän peitossa, kuka viimekädessä teki mitäkin. Yksi vastaus löytyy nyt Club Deluxen Facebook-sivulta.

Konsolipeliyhteisön ensimmäisessä mainoskuvassa heinäkuulta näkyy “toimitsijan” peukalo. Kynsi on silmiinpistävän lyhyt – nähtävästi arvontojen jännääminen on stressaavaa puuhaa. Jo alkuvaiheessa haeskelin kyseistä erityispiirrettä vyyhteen liittyvien henkilöiden kuvista. Arvelin, että asialla voisi olla BF:nkin kuvaustöitä tehnyt konsolivoittaja, mutta tuntomerkit eivät täsmänneet.

Club Deluxen “seinällä” on helmikuun alussa julkaistu kuva, jonka asettelu muistuttaa tuota KY:n ensimmäistä mainosta. Peukalo näyttää identtiseltä: ylilyhyt kynsi, lunula, mittasuhteet ja uurteet nivelen kohdilla täsmäävät.

Facebook-merkkauksesta päätellen kuvan on ottanut Joni Siintovaara. Kuva ei välttämättä yksinään todistaisi paljoa, mutta on hyvä lisä jo kertyneeseen todisteiden vuoreen, josta lyhyt kertaus:

• Tämän blogin ensimmäinen kommentoija, nimimerkki “Ulkopuolinen”, kompastui nokkeluuteensa jo alkumetreillä ja tuli maininneeksi, että onkin joku nimetyistä sisäpiiriläisistä.
• IP-osoitteen perusteella voidaan sulkea pois pari nimeä (H.A. ja T.T.). Kommentista voi päätellä, ettei hän kuulu voittajiin (“haluisin voittaa”) joten vaihtoehdoiksi jää vain Blockfest-kolmikko K.K., C.M. ja J.S.
• “Ulkopuolisen” sähköpostiosoitteella löytyi feikkiprofiili Veijo Esso, jonka Hot Shots! -profiilikuva oli kahden lukijan mukaan Joni Siintovaaran Facebook-albumeissa.
• Muiden Blockfest/Club Deluxe -feikkitunnusten tavoin Veijo Esso levitti konsoliyhteisön linkkiä Facebookissa, mm. Petri Nygård -sivulla. Siintovaara on ollut kyseisellä sivulla ahkera kommentoija (mahdollisesti hallinnoinut sitä?) ja linkittänyt sinne mm. konsolipeliaiheisia kuvia.

Päivitys: Salmisen mukaan häneltä ei ole kysytty halukkuudesta toimia selvitysmiehenä tai muutenkaan osallistua yhdistyksen asioihin. Hän kertoo, että yllä oleva kuva otetiedoista tuli hänelle täytenä yllätyksenä. Jos näin on, puheenjohtajan menettely täyttäisi rekisterimerkintärikoksen tunnusmerkit (PRH:n juristin kanta). Palaamme asiaan tuonnempana.

Konsolipelien ystävät ry. jatkaa hiljaiseloaan, joten pelejä haikailevan on nähtävästi käännyttävä joulupukin puoleen. Muitakaan uutisia (esim. Kallosen venäläisittäin puhuvien “apulaisten” myöhemmistä vaiheista) ei ole minulle kantautunut.

Huomasin tällä viikolla sentään jotain uutta. Follow the money, sanotaan. Mihin menivätkään konsoliyhteisön mainostuotot?

Kertauksena: konsoliyhteisön mainospennoset keräsi Kesä!-yhteisön taustataho. Näistä GoViralin Facebook-linkeistähän huomataan, että URLin viimeinen numero yksilöi mainoskumppanin eli GoViral-käyttäjätilin, jolle tuotot menevät. Näin selvisi aikoinaan, että Kesä!n ja konsoliyhteisön spämmääjä ja edunsaaja on yksi ja sama instanssi.

Lisäksi Kesä!-yhteisö oli mielenkiinnon kohteena siksi, että konsoliyhteisön “lanseeraus” suurelle yleisölle tapahtui sen ylläpidon toimesta.

Totesin jo aiemmin, että Kesä!-yhteisön taustalla on mitä ilmeisimmin Blockfestin järjestäjä, tekstarien ja “apulaisten” välityksellä uhkailuja lähettelevä Kalle Kallonen. Kesä!n viimeaikaiset mainoskampanjat pyörivät hänen yrityksensä palvelimelta käsin, joten asia on viimeistään nyt selvä.

Jokainen voi helposti todeta tämän nyt näytteillä olevasta Metropoli/CDON-kampanjan kuvasta. Osoite löytyy hiiren kakkosnapilla (“kuvan ominaisuudet”, “avaa kuva uuteen välilehteen” tai vast.). Facebook-osoitteen loppuun on koodattu alkuperäinen URL, joka on: http://clubdeluxe.fi/aineisto/bflehti/metropoli_cdon_kampanja.jpg.

Kallosen palvelimella samassa hakemistossa on aiempiakin Kesä!-mainosten kuvia.

Voinemme siis katsoa taas yhden osa-arvoituksen lopullisesti ratkenneeksi ja “salaliittoteorian” paikkansapitäväksi.

Vielä loppuhuipennus! Kuka onkaan graafikko, joka tuottaa Kallosen yritykselle tätä mainos- ja promomateriaalia?

Osa siitä on formaateissa, joihin tallentuu tekijän nimi – tässä tapauksessa Konsolipelien ystävät ry:n otetiedoista tuttu “Tiedemies” T.K.

Takautuvasti perustetun yhdistyksen puheenjohtaja on siis koko episodin ajan ollut Kallosen palveluksessa tuottamassa mm. Blockfest 2011:n promomateriaalia.

Hauskaa joulun odotusta!

Päivitys: tiedostot piilotettu loppuvuodesta, Googlella löytyy.

Lisäyksenä edelliseen: Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan Konsolipelien ystävät ry:n perusilmoitus on tullut vireille 8.8.2011. Viimeiseksi jäänyt “arvonta” suoritettiin kolme päivää aiemmin. Paperit laitettiin siis vetämään jälkikäteen.

Mm. näitä järjestäjän kommentteja tuskin Jussu Variskaan saa enää käännettyä totuudenmukaisiksi:

4.8.2011.:

Lisäksi olemme rekisteröineet yhdistyksemme ja kehitämme sitä vielä paljon.

5.8.2011.:

Blockfestin järjestäjät ovat viikkokaupalla julkisesti vakuutelleet, salanimillä ja suoremmin, ettei konsoliyhdistyksen rekisteröinnissä ollut mitään epäselvää, ja syytelleet Patentti- ja rekisterihallituksen hitautta.  Ei kai tullut mieleen, että joku saattaa oikeastikin soittaa sinne yhdistysrekisteriin.

Konsolipelien ystävät ry löytyy nyt yhdistysrekisteristä. Ensirekisteröinnin päivämäärä on 26.09.2011 eli reilut pari kuukautta sen jälkeen, kun salaperäinen rekisteröidyksi väitetty yhdistys aloitti ns. arvonnat Facebookissa. Yhteisön sulkemisesta on noin kuukausi.

Rekisteröintikysymys on osoittautunut muutamalle lukijalle todella hankalaksi sisäistää, joten kerrataan vielä: vain rekisteriin merkitty yhdistys saa käyttää nimensä perässä lyhennettä ry. Rekisteröimätön yhdistys ei voi järjestää arpajaisia.

Seuraavassa muutamia aihepiiriä koskevia kommentteja.

Facebook-yhteisössä jälkikäteen julkaistut arvontasäännöt, 10.8.2011:

Kilpailun järjestää Konsolipelien Ystävät Ry (jäljempänä KY).

“Pulitzer” (ilm. Hymyn toimituspäällikkö Kari Kallonen), 29.8.2011:

Ensiksi jätä se tietokoneella näpertäminen vähemmälle, nosta ahterisi tuolilta ja soita edes yhdistysrekisteriin. Sieltä selviää, että ruuhkat ovat todellakin muutamia kuukausia. Syyttämäsi tahot lienevät sen jo tehneet, ovat selvittäneet asian, ja tietävät sinun olevan nalkissa.

Kalle Kallonen ja salanimi Jussu Varis, 11.9.2011:

- Sä puhut Konsolipelien ystävistä. Me ollaan koko ajan sanottu, että soittakaa sinne yhdistysrekisteriin. Tunnemme toki heidät.

Soitan yhdistysrekisteriin. Paperit löytyvät käsin selaamalla, niitä ei ole ehditty viedä tiedostoihin. Yhdistyksen perustamiskokouksessa on ollut kolme henkilöä. Kukaan ei ole Blockfestin järjestäjiä. Miksi vainoaja ei sitten itse soittanut?

- Eihän sillä olisi ollut enää mitään salaliittoa, jos se olisi tarkistanut tiedot!

Tämäkin “salaliitto” osoittautui siis kiistattomaksi, helposti tarkistettavissa olevaksi tosiseikaksi, josta esitettiin todisteet jo yli kaksi kuukautta sitten. Yhdistysrekisteri oli tietysti ensimmäinen tarkistamani asia. Tein sen jo päiviä ennen blogini avaamista.

Miksi Blockfestin järjestäjät ovat ottaneet asiakseen syöttää lukijoille pajunköyttä tässäkin? Luulevatko he tosiaan, ettei kukaan osaa tarkistaa asiaa tai verrata päivämääriä?

Nyt rekisteröidyn yhdistyksen puheenjohtajaksi on merkitty tamperelainen rap-artisti Tiedemies, joka on tuottanut graafista suunnittelua mm. Blockfestin järjestäjälle.

Onko tällä uudella yhdistyksellä tai sen perustajilla mitään osaa tai arpaa kuukausi sitten kadonneeseen huijaussivuun on tietysti asia erikseen.

Sain perjantaina tiedon, että lukijani, jonka Blockfest-järjestäjät ovat arponeet uhrikseen, on joutunut tappouhkauksen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kohteeksi. Hyökkääjät ovat vaatineet nettikirjoitusten poistamista. Laitan tästä myöhemmin lisäpäivitystä, kunhan tiedot tarkentuvat.

Blogi on toisinaan ajautunut sivuraiteille joncederbergeihin, jussuvariksiin ja muuhun salanimipeliin. Palaan vielä varsinaiseen aiheeseen: oliko “Konsolipelien ystävät” huijausta vai voisiko kaikki olla vain sattumaa?

Kysymyksen huolellinen tarkastelu tuskin ketään haittaa, vaikka siihen onkin monen mielestä jo vastattu melko tyhjentävästi. Joten seuraavassa vielä vähän yksinkertaisempi näkökulma todennäköisyyksiin.

Tarkastelen tässä kolmea ensimmäistä arvontaa. Osallistujia oli 1000, 2000 ja 4000, voittajia 1, 2 ja 4. Näistä viimeisessä kaikki paitsi yksi oli feikkiprofiileita, joilla ei ollut yhtään Facebook-kaveria. Jätän ne pois tästä kaverisuhdeanalyysistä. Loput olivat viiden Blockfest-taustaisen profiilin kavereita.

Jotta päästään MuTua ja mielipiteitä edemmäs, tarvitaan vähän matematiikkaa. Jos muistan peruskoulun oppimäärän oikein, voiton todennäköisyys tuhannen osallistujan arvonnassa saadaan jakolaskulla 1/1000. Jos halutaan laskea, kuinka todennäköisesti kaksi sattumaa osuu kohdalle, kerrotaan niiden todennäköisyydet.  Esim. tuplavoitto sattuisi yhdessä tapauksessa miljoonasta: (1/1000)*(1/1000)=1/1000000.

Epäilyttävissä konsoliarvonnoissa on siis kyse neljästä voitosta, joiden todennäköisyydet osallistujaa kohti ovat 1/1000, 1/2000, 1/2000 ja 1/4000 (oletan, että sama henkilö voi voittaa useamman kerran).

Millä todennäköisyydellä kaikki voittajat ovat tiettyjen viiden profiilin kavereita? Sen voi laskea, jos tiedetään osallistuneiden joukosta näiden viiden yhteisten kaverien määrä n:

 t = (n/1000)*(n/2000)*(n/2000)*(n/4000)

Moniko osallistuneista oli Blockfest-tiimin yhteisiä kavereita, eli paljonko tuo n olisi? Kaverilistat piilotettiin, kun kysymyksiä alkoi herätä, joten luvun suuruusluokka on arvioitava.

Tietojeni mukaan yhdellä porukasta jäsenistä (CM) on 960 ja kolmella reilu 1000, Block Fest -valehenkilöllä luultavasti enemmän.

Yhteisiä kavereita ei siis teoriassakaan voi olla enempää kuin 960. Otetaan se ääritapaus, että niitä olisi tuo 960 ja jokainen oli arvontayhteisön jäsen. Yllä olevalla kaavalla saadaan neloisvoiton todennäköisyyden teoreettiseksi maksimiksi

(960/1000)*(960/2000)*(960/2000)*(960/4000) = 0,053

Kyseessä olisi jo silloin melkoinen yhteensattuma. Se tapahtuisi n. viidessä tapauksessa sadasta.

Viisikolla ei kuitenkaan ole niin monta yhteistä kaveria, puhumattakaan siitä, että kaikki olisivat osallistuneet konsolipelien arvontaan. Jos osallistuneita yhteisiä kavereita olisi vaikkapa “vain” puolet mainitusta eli 480, sattuneen neloisvoiton todennäköisyys olisi enää

(480/1000)*(480/2000)*(480/2000)*(480/4000) = 0,0033

Tällainen sattuma kävisi n. kolmessa tapauksessa tuhannesta.

Jos “vain” 50 yhteistä kaveria osallistui arvontoihin, neloisvoiton todennäköisyys alkaa lähestyä jo loton 7 oikein -osuman luokkaa: 0,00000039 eli 1/2 560 000.

Keskeinen kysymys on, osallistuiko arvontoihin satoja, kymmeniä, vai vain muutamia BF-tiimin yhteisiä kavereita.

Asiaa voi hahmottaa esim. näin: valitse neljä työkaveriasi. Montako muuta Facebook-kaveria sinulta löytyy, jotka ovat jokaisen neljän kavereita? Luulisin, että tyypillisesti paremminkin muutamia kuin satoja.

Minulla tämä luku jäisi alle kymmeneen, koska noissa työkavereissa on joitakin, joiden kanssa minulla on vain muutama yhteinen kaveri. Vaikka Blockfest-tiimin kaveriverkosto olisi aivan erilainen ja tällaisia löytyisi vaikka tuo viisikymmentäkin, neloisvoitto siis toteutuisi vain yhdessä tapauksessa 2,5 miljoonasta – ja tämäkin edellyttäen, että näistä kaikki olivat konsoliyhteisön jäseniä.

Suuntaa antaa sekin, että jälkikäteen läpikäydyssä 45 osallistujan “verrokkiryhmässä” tämän porukan yhteisiä kavereita ei ollut 50%, 10% tai edes 2%, vaan tasan 0%.

Kysymykseksi lähinnä jää,  onko väitetty sattuma käytännössä mahdoton vai jotakuinkin mahdoton.

Voittojen kasautuminen on tietysti vain yksi osa koko tarinaa. Hullujen salaliittoteorioiden esittäjiä muistutetaan usein Occamin partaveitsenä tunnetusta periaatteesta: kilpailevista selitysmalleista se, joka sisältää vähiten oletuksia, on yleensä paras.

Mikä on tässä tapauksessa luonnollisin selitys ja mikä taas tarpeettoman mutkikas salaliittoteoria? Tässä pari kilpailevaa ehdotusta:

Vaihtoehto A:

Konsoliyhteisön taustaorganisaatio huomaa Facebook-arpajaiset tehokkaaksi keinoksi vangita yleisön mielenkiinto. Se on jo aiemmin huijannut muuhun toimintaansa liittyvässä arvonnassa. Kaverille annettu tuplavoitto ei tuolloin herättänyt epäilyksiä.

Niinpä se aloittaa harmittomana pitämänsä huijauksen (“it’s not a crime“) tarkoituksenaan kerätä laaja ja mainostajia kiinnostava kohderyhmä. Nimet pidetään visusti salassa; tekijä ei koskaan selviäisi, vaikka jollakulla epäilyksiä heräisikin. Arvontoja ei oikeasti suoriteta, vaan voittajiksi valitaan kavereita, yhteistyökumppaneita ja feikkiprofiileita.

Kun juoni paljastuu, poistetaan yhteisö ja pyritään vaientamaan kriitikot uhkailulla.

Vaihtoehto B:

Tuntemattomalla henkilöllä on jostain syystä runsaasti pelikonsoleja ja uutuuspelejä varastossaan. Hän ei halua pelata itse tai antaa niitä tuttavilleen. Hänellä on jo riittävästi rahaa, joten myymisen sijaan hän päättää jakaa tuotteet  ilmaiseksi satunnaisille ihmisille.

Jostain syystä hän ei ilmoita tarjouksesta pelialan lehdessä tai keskustelupalstalla, vaan haluaa perustaa Facebook-yhteisön. Jostain syystä hän haluaa yhteisöönsä mahdollisimman paljon jäseniä, joten arvontojen ehdoksi asetetaan jäsenmäärän kasvu. Rahatilanteestaan huolimatta hän kerää pennosia mainosvideoilla; yhdenkin pelin myymisellä nettoaisi satoja kertoja enemmän.

Jostain syystä hän rekisteröi toimintaa varten yhdistyksen, jota ei kuitenkaan jostain syystä löydy rekisteristä. Hän itse haluaa pysyä jostain syystä täysin nimettömänä.

Sattumalta voittajat ovat kytköksissä erääseen täysin asiaan kuulumattomaan ohjelmatoimistoon, joka sekin on hiljattain huijannut omassa Facebook-arvonnassaan. Ensimmäinen voittajakin on sama. Jatkuvien yhteensattumien todennäköisyys on lopulta loton täysosuman luokkaa tai sitäkin pienempi.

Huijausepäilyjen vahvistuessa yhteisö jostain syystä katoaa. Järjestäjästä ei enää kuulla. Asiaan kuulumaton ohjelmatoimisto, joka on mainostanut arvontoja, päättää jostain syystä ryhtyä arpojan puolestapuhujaksi. Se saa selville, että huijausepäilyjen taustalla olikin tyhjästä syntynyt kauna paitsi tuntematonta arpojaa, myös asiaan kuulumatonta ohjelmatoimistoa itseään kohtaan. Jotta oikeus toteutuisi, se aloittaa uhkailu- ja häirintäkampanjan.

Kumpi mahtaa olla lähempänä totuutta?

Harhainen tuuba-artisti Jussu Varis on julkaissut “tutkimuksiensa” viimeisen osan. Monia lukijoita askarruttanut kysymys, mikä oikeastaan oli hänen ulostulonsa tarkoitus, saa eräänlaisen vastauksen:

Tähtäimeni oli selvittää kuka on Jon Cederberg.

Siihen liittyen halusin osoittaa, kuinka helppoa on rakentaa salaliittoteorioita valitsemalla vain tarkoituksenmukaisia yhteyksiä, esiintymällä itse nimettömänä ja salaamalla omat motiivit. Katson tuon työn tehdyksi, minulla ei ole muita intressejä.

Onko tämä ymmärrettävä niin, että tarkoituskin oli toimia esimerkkinä siitä, miten kauas todellisuudesta voi irtaantua, jos hylkää kokonaan faktatiedon, objektiivisuuden ja terveen järjen? Jonkinlainen parodia siis?

Eräs toimittaja arveli viime viikolla, että Jussu Variksen tutkimusten on pakko olla vitsi. Se voisi tosiaan naurattaa, jollei tietäisi kuinka pitkälle kirjoittaja on mennyt: “apulaisia” lähetetään ihmisten kotiovelle, soitellaan nimettömiä huohotuspuheluita, painostetaan työnantajaa jopa ulkomaita myöten valheellisilla tiedoilla. Pahoin pelkään, että kirjoittaja saattaa itsekin uskoa fantasioihinsa.

Meluhaitasta valittaneen Jonin metsästys ei välttämättä ollut  ensisijainen tarkoitus. Blockfestin tuottaja avautui Facebookissa 28.8.2011 näin:

Takaan sen, että tulen sinun henkilöllisyytesi paljastamaan samalla tavalla miten olet muita ihmisiä leimannut tässä tempauksessasi.

Kun hänelle syntyi käsitys henkilöllisyydestäni, mitä tapahtui? Hän pysyi hiljaa, mutta jostain ilmestyi “Jussu Varis”, jolla oli palava halu kirjoittaa epäillystä henkilöstä ja tämän yksityiselämästä. Varis  julkaisi tekstinsä juuri samalla tavalla kuin minä: WordPress-blogissa hushmail-osoitteen kera. Joko tuottajan vakuuttelu oli tyhjää puhetta, tai sitten hän toteutti sen panemalla kirjoitustaitoisemman ystävänsä asialle.

Nyt voi tosiaan huomata, että Jussun ns. tutkimuksetkin jäljittelevät toimintaani. Mutta siinä missä sain tulokseni tutkimalla saatavilla olevaa tietoa, kokonaiskuvan vähitellen tarkentuessa, hänen menetelmänsä on käänteinen.

Hänellä on ennakkoon päätetty vastaus, johon hän sitten teeskentelee päätyvänsä johdonmukaisesti. Tämän myötä syntyy kulissimainen päättelyketjun jäljitelmä, joka kokonaisuutena tarkasteltuna vaikuttaa tosiaan lähinnä vitsiltä.

Tulokset ovat senmukaiset. Uskomattomin väitteeni oli, että suhteellisen tunnettu ohjelmatoimisto lähtisi  huijaamaan arpajaisissa pienehkön edun takia. Tämä ei ole enää teoriaa; Blockfest myönsi “unohduksen”, joka jotenkin pakotti feikkaamaan arpajaiset.

Jussun keskeiset “päätelmät” ovat sitävastoin vääriä. Kielellinen manipulointi ja brutaali pelottelutaktiikka eivät lisää tietämystä.

Kokoan loppuun parhaita paloja tästä Jussun ainutlaatuisesta metodologiasta viikkojen varrelta. Näiden vinkkien avulla sinäkin voit aloittaa viihdetutkimuksen ja avata vaikka oman surrealistisen salapoliisiblogisi!

•  Jos haluat saada selville anonyymin kirjoittajan henkilöllisyyden, jätä tämän blogiin sekava ja ristiriitainen kommentti nimellä Jon Cederberg. Tämän johdosta kirjoittaja lähettää sinulle Facebookissa kaveripyynnön avoimesti omalla nimellään, vaikkei tiedäkään kuka tuon kommentin lähetti.
• Jos epäiltyjä vielä jää useita, päättele vain musiikkimaku ulkonäöstä!
• LARP-harrastus käy todisteeksi siitä, että henkilö on paha ja kirjoittaa Facebook-huijausta kritisoivaa blogia nimettömänä.
• Roolipeliharrastaja “esiintyy sulavasti muiden hahmoissa ja osaa peittää henkilöllisyytensä”. Harrastusta voi käyttää todisteena mm. identiteettivarkauksista.
• Jos henkilö pelasi 12 vuotta sitten roolihahmoa nimeltä Pohjolan käskynhaltija, tämäkin todistaa,  että hän kirjoittaa em. blogia.
• Lisätodisteena voit mainita, että epäillyn ystävistä löytyy “mielenkiintoisia nimiä ja yhteyksiä”. Älä tarkenna.
• Jos blogia päivitetään yhtä usein keskellä päivää kuin iltaisinkin, sen kirjoittaja ei voi tehdä mitään oikeata työtä.
• Jos epäilty on päivityksen aikaan työpaikallaan, se on kuitenkin raskauttava todiste syyllisyydestä, samoin kotona olo.
• “Sattumaa tai ei, Yhdysvalloista löytyy Jon Cederberg -nimisiä henkilöitä”! Jos epäillyllä vielä on joku yhteys USAan, voiko pitävämpää todistetta enää kuvitellakaan?
• Voit kumota kaikki päätelmät ja laskelmat sanomalla niitä salaliittoteoriaksi.
• On tärkeää kieltää eriävien näkemysten esittäminen; perusteluksi käy loogisesti: “en ryhdy tuomariksi”.
• Voit silti itse syyttää epäiltyjä “muiden tekstien piilottamisesta” – tämän ei tietenkään tarvitse perustua mihinkään tosiasiaan.
• Älä “katso tarpeelliseksi” vastata kysymyksiin. Jos muut eivät vastaa kysymyksiisi, lähetä apulaisia heidän ovelleen.
• Jos joku tekee sivulle päivityksiä “vain minuuttien välein”, “tästä jokainen voi päätellä hänen mielentilansa.” Mielentilalla voit edelleen todistaa, kuka on tehnyt mitäkin.
• Jos olet umpikujassa, sekoita todisteluun tietotekniikkaan liittyviä käsitteitä. Voi olla, etteivät lukijatkaan ymmärrä niitä ja uskovat osan jutuistasi.
• Jos henkilöllä ei ole motiivia, valitse “kauna”. Tämän ei tarvitse perustua mihinkään.
• Epäillyn harrastuksista voit todistaa missä hän on milloinkin liikkunut. Jos hän harrastaa esim. roolipelejä, hän on “liitettävissä” alan tapahtumiin milloin ja missä tahansa.
• Sanele pelin säännöt ja muuttele niitä vapaasti tarpeen mukaan. Muiden on suostuttava vaatimuksiisi kostokampanjan uhalla. Muista, että jos olet väärässä, se on uhriesi syytä. Kaikilla on sinulle tiedonantovelvollisuus. Jos joku ei tee yhteistyötä, hän voi syyttää vain itseään, jos saa jonakin päivänä “apulaisia” ovelleen.

Toivottavasti Jussu ei kokonaan lopeta kirjoittamista. Hänen taidoilleen saattaisi olla kysyntää varsinkin spekulatiivisen fiktion puolella.

Huijausarvontoja puolustelevan “Jussu Variksen” blogissa Blockfest myöntää lavastaneensa yhden ihmetystä herättäneistä arvonnoista:

Blockfest ei myöskään kiertele.

- The thing is that one of our associates made an unfortunate mistake. He forgot to do a free lottery and gave a restaurant pass to somebody who was already coming to the club. It is not a crime, but frankly not very ethic either. Nobody lost any money.

Kyseessä on ilmeisesti jälkimmäinen kahdesta Club Deluxen Facebook-arvonnasta, joita ihmettelin aiemmassa kirjoituksessani.

Ongelmallisiin arvontoihin puuttuminen tässä blogissa ei siis ollutkaan “salaliittoteoria” kuten Jussu on tähän saakka väittänyt, vaan asia oli juuri kuten totesin: puhdas sattuma ei ole uskottava selitys, kun järjestäjän kaveri voittaa kolmissa Facebook-arpajaisissa muutaman kuukauden sisällä. Osallistujia arvonnoissa oli 300-1000.

Tämä on hyvä alku. Toivottavasti selvyys loppuihinkin todennäköisyyden lakeja uhmaaviin arvontoihin saadaan pian.

Jussu Variksen blogi on hymytasoista viihdejournalismia, eikä juuri sisällä faktatietoa, mutta luulen, että tässä kohti hän on tehnyt poikkeuksen. Apologeettinen kirjoittaja halusi ilmeisesti julkaista paljastuneen tiedon pehmustelun ja disinformaation kera ennenkuin joku neutraalimpi lähde ehtii ensin.

Laskun pehmeys on maksimoitu esittämällä lainaus englanniksi. Suomalaismedia ei näin ollen käytä lainausta sellaisenaan ja ehkä toivotaan myös, että edes osalle lukijoista asia jäisi edes vähän epäselväksi. Huijatuista asiakkaista tuskin kukaan on kuullutkaan Jussun viihdetutkimuksista. “Erehdyksestä” suoraan ja avoimesti kertominen olisi ollut helppoa, mutta sitä ei vieläkään haluta tehdä.

Tyypilliseen manipuloivaan tapaansa Jussu yrittää kääntää tämän äärimmäisyyksiin viedyn kiertelyn jotenkin Blockfestin avoimuuden ja rehtiyden osoitukseksi. Hän pitää taas kerran lukijoita pilkkanaan. Tapahtumasta on viisi kuukautta. Järjestäjä olisi hyvin ehtinyt kertoa huijauksestaan oma-aloitteisesti. Myöntö tuli vasta viimeisenä keinona häikäilemättömän uhkailun, painostuksen, mediaharhautuksen ja peittelyn epäonnistuttua.

Jos Variksen lainaus on oikea, Blockfest siis “unohti” järjestää tapahtuman markkinoinnissa houkuttimena käytetyn arvonnan. Parhaaksi ratkaisuksi katsottiin antaa palkinto järjestäjän kaverille, valehdella julkisesti muille osallistujille, ja onnitella lavastettua voittajaa.

Järjestäjä poisti voitosta kertovan Facebook-ilmoituksen samana päivänä, kun kiinnitin huomiota outoihin yhteensattumiin muissa saman järjestäjän arvonnoissa. Hänen kannaltaan epäonnekkaasti olin jo ehtinyt ottaa kuvakaappauksen tuosta ilmoituksesta. Ilman sitä emme tietäisi totuutta vieläkään.

Blockfestille ei nähtävästi tullut mieleen se, mikä jokaiselle tavanomaiseen yritystoimintaan tottuneelle: virheestään voi tiedottaa asiakkaille rehellisestikin. Olisiko firman julkisuuskuva kärsinyt suurenkin kolauksen, jos olisi kerrottu asian oikea laita ja jaettu vaikka vähän parempi palkinto myöhemmin?

Tutuksi tullut “kukaan ei menettänyt rahaa” on heiveröinen ja tässä tapauksessa faktuaalisesti epätosi puolustus. Kaikki asiakkaat, jotka ostivat liput feikkiarvonnalla promotoituun tapahtumaan, menettivät rahaa – ei se mikään ilmaistapahtuma ollut. Arvokkaita palkintoja ei markkinointiarpajaisiin tietenkään kustannettaisi, elleivät ne houkuttelisi lisää maksavia asiakkaita. Palkintoihin käytetty raha ei tule taivaasta tai nimettömiltä Facebook-yhdistyksiltä, vaan lippujen hinnasta – asiakkailta, joille valehdeltiin.

Palaan muihin tuon viihdetutkimuksen sisältämiin virheisiin, ja ehkä myös muihin “unohtuneisiin” arvontoihin myöhemmin.

Tapaus on hyvä esimerkki siitä, miksi julkista keskustelua kuluttajansuojan ongelmista pitää käydä. Jussun lukijoille ei jää myöskään epäselväksi, miksi on tärkeää, että kriitikko voi pysytellä halutessaan myös nimettömänä.

Jussu Variksen tutkimukset ovat tuoneet tapaukseen yllättävän paljon lisävalaistusta, mutta ehkä eri tavalla kuin oli tarkoitus.

Paitsi, että Blockfestin tuottaja myönsi Otavamedialta kirjoitelleen “Pulitzerin” kuuluneen tapahtuman järjestäjiin (“syötettiin sille toimimaton Jon Cederbergin hotmail-sähköpostiosoite”), hänen kommenttinsa vahvistavat muutenkin järjestäjien laajamittaisen salanimipelin. Vasta hiljattainhan Kallonen yksilöi uhkavaateessaan, että salanimien käytöstä kertova Facebook-kommenttini olisi väärä, vahingollinen ja siten peruste rikosilmoitukselle.

Kallonen myöntää nyt tuntevansa konsoliarvontojen järjestäjät. Harmillisesti Jussu Varikselle ei tullut mieleen kysyä, miksi yhteys tähän yhdistykseen piti aiemmin kiistää, ja kieltää siitä kertominen rikosilmoituksen uhalla – ikäänkuin konsolipeliyhdistyksen toiminnassa kuitenkin olisi jotain hämärää tai laitonta?

Myös “Pulitzer” luennoi, ettei rikollisten nimiä oikeassa lehdistössä yleensä mainita. Ovatko nimeltä mainitut Blockfestin järjestäjät hänen mielestään rikollisia? Tällaista oletusta tai vihjausta en itse esittänyt. Kaikki tämä tuntuu perin oudolta ja epätavalliselta, kun on tottunut normaaliin, avoimeen yritystoimintaan, josta saa ja pitääkin keskustella julkisesti.

Kallosten oljenkorsi tuntuu nyt olevan yhdistysrekisteri. Ikäänkuin ruuhkat yhdistysten rekisteröinnissä pyyhkäisisivät pois kaikki epäilykset – väliäkö tuolla, vaikka arvontasivut katosivat kesken kaiken, voittajat ovat omia yhteistyökumppaneita, joista yhdellä on hämmästyttävä voittoputki päällä. Soita yhdistysrekisteriin, sillä se selviää!

Konsoliyhteisön jälkikäteen laadituissa arvontasäännöissä yhdistyksen perustamispäiväksi kerrotaan 20.06.2011. Rekisteröiminen on siis voitu laittaa vireille aikaisintaan tuolloin. Ensimmäiset julkiset mainoslinkit on lähetetty Facebookiin salanimellä Veijo Esso 20.07.2011.

Yhdistyksen rekisteröiminen ei ole välttämättä mikään kumileimasinmenettely. Siinä kestää eri lähteiden mukaan tyypillisesti 2-4kk.

Heinäkuussa, kun tämä ns. rekisteröity yhdistys aloitti toimintansa Facebookissa, yhdistysrekisterin sivulla kerrottiin käsiteltävän “viikolla 17/2011 saapuneita uusien yhdistysten perusilmoituksia” eli huhtikuun lopulla saatuja ilmoituksia.

Tällä hetkellä yhdistysrekisterin sivu kertoo: “Uuden käsittelyjärjestelmän kehittäminen on aiheuttanut ilmoitusten käsittelyn ruuhkautumista.” Hakemuksia käsitellään siis tavallistakin hitaammalla tahdilla.

Vaikka “konsolipelien ystävien” hakemus olisi lähetetty yhdistysrekisteriin kesäkuun lopulla – mitä suuresti epäilen – se ei ollut lähelläkään päästä käsittelyyn vielä heinäkuussa, virallisesta hyväksymisestä puhumattakaan. Arvontasivuilla kuitenkin esittäydyttiin rekisteröitynä yhdistyksenä alusta asti. Vielä elokuussa yhdistys käytti Facebookissa sekaisin kahta eri nimeä (toisessa etuliite “Suomen”).

Tämä sekoilu pistää epäilemään, että jos mitään rekisteröintipapereita on edes olemassa, kokous on ehkäpä improvisoitu ja paperit lähetetty jälkikäteen tässä blogissa esitetyn kritiikin seurauksena. Muutenkin saa sen vaikutelman, että homma on aloitettu ihmeemmin suunnittelematta. Liekö perustamispäivä vetäisty hatusta – täsmälleen kuukaudella Facebook-yhteisön avaamista edeltävä päiväys?

Salanimi Jussu Varis valaisee yhdistysrekisterin toimintaa:

Paperit löytyvät käsin selaamalla, niitä ei ole ehditty viedä tiedostoihin.

Käsitinkö oikein, että Blockfest ja hovikirjoittaja väittävät yhdistyksen olleen rekisteröity, mutta ei vielä “tiedostoissa”?

Mietitäänpä, mitä kirjoittaja pyytää meitä uskomaan: että erityisen ruuhkautunut yhdistysrekisteri olisi saanut ilmaista kamaa jakavan yhdistyksen rekisteröintipaperit ja todennut idean niin nerokkaaksi, että hakemus kiidätettiin jonon ohi erikoisnopeaan käsittelyyn. Hyväksyntä postitettiin nopeasti yhdistyksen perustajille. Kaikki sujui kuukaudessa mukaanlukien postitusajat. Käsittely tapahtui vain papereilla – asiaa ei lyöty päätteelle. Korkeintaan noustiin välillä tuolista soittelemaan seinäpuhelimella.

Hän pyytää meitä uskomaan, että yhdistysrekisteri on joukko arkistokaappeja jossain viraston nurkassa. Yhdistysrekisterin työntekijät raapustavat asiat kynillä pieniin kortteihin. Jälkikäteen joku sitten syöttää tiedot intternettiin, jos muistaa, niinkö?

Jussu Varis aliarvioi lukijoitaan. Tämä saattaisi mennä läpi jossain Hymy-lehdessä.

Rekisteri on saattanut olla paperikortisto joskus kirjoittajan lapsuudessa 1960-luvulla, mutta ei vuonna 2011. Kyllä hakemusten käsittely ja hyväksyminen tapahtuvat nykyään tietokoneella. Rekisterissä on 130 000 yhdistystä. Ei se ole mikään paperinippu jossain lokerikossa, vaan moderni tietojärjestelmä, johon merkityt julkiset tiedot ovat kenen tahansa nähtävissä korkeintaan päivän viiveellä.

Vaikka Jussu Varis pyrkii samentamaan asiaa epämääräisillä sanavalinnoilla, tilanne on se, että jollei yhdistystä ole viety yhdistysrekisterin tietojärjestelmään, sitä ei ole merkitty yhdistysrekisteriin. Lain tarkoittama yhdistysrekisteriin merkitseminen ei tietenkään voi olla mikään epämääräinen tai moniselitteinen mielipidekysymys.

Kuvittelenkohan vain, vai huokuuko Jussu Variksen tekstistä “viihdejournalismi”? Tuntuu kuin juttu olisi suunnattu tietynlaiselle yleisölle… ehkä Tuksun ja Arton seikkailuita seuraaville, Kauniit ja rohkeat -faneille, joille yhdistysrekisterin “tiedostot” ovat käsittämätöntä salatiedettä ja asia on totinen tosi, jos se lukee Hymy-lehdessä?

Oli miten oli, kyse ei siis ollut rekisteröidystä yhdistyksestä. Jokainen voi tarkistaa asian yhdistysrekisteristä. Patentti- ja rekisterihallitus kertoo (korostukset minun): hakupalvelu

sisältää kaikista yhdistysrekisterissä olevista yhdistyksistä seuraavat perustiedot: rekisterinumero, yhdistyksen nimi, yhdistyksen kotipaikka, ensirekisteröinnin päivä ja viimeisen rekisteröinnin (28.12.1998 alkaen) päivä. Lakanneita ja vireillä olevia tietoja ei tässä palvelussa ole. Yhdistysnetissä olevat tiedot päivitetään vähintään kerran jokaisena työpäivänä.

Sanamuoto on yksiselitteinen. Siinä ei lue, että palvelussa olisi osa yhdistysrekisteristä ja osa makaisi kuukausikaupalla jossain käsin selattavassa paperinipussa, jota ei ole vielä ehditty viedä “tiedostoihin”.

Jos valtion virasto antaa päinvastaista tietoa kuin tarkoituksellisen sumein sanavalinnoin kirjoittava salanimi “Jussu Varis”, uskon valtion virastoa.

Näin ollen huijausarvonnoissa käytettiin väärää yhdistyksen nimeä vähintäänkin ry-lyhenteen osalta. Arvontojen järjestäjäksi väitettyä osapuolta ei ollut juridisesti olemassa – rekisteröimätön yhdistys ei ole oikeuskelpoinen eikä voi järjestää arvontoja. Tämä ei ole ollenkaan niin sekavaa ja epämääräistä kuin se Blockfestin järjestäjille ja viihdejournalisteille tuntuu olevan.

Blockfestin taustajoukkojen suhtautuminen “Konsolipelien ystäviin” on jollain tapaa kahtiajakoinen. Toisaalta puolustellaan yhdistystä – he eivät tunnu näkevän arvonnoissa mitään epäilyttävää. Toisaalta taas väite Blockfestin järjestäjien yhteydestä tähän yhdistykseen on niin tyrmistyttävä ja vahingollinen, että tapahtuman tuottaja sanoo tehneensä siitä rikosilmoituksen.

“Jussu Variksen” blogissa Kallonen luonnehtii juttuun liittyviä epäilyjä salaliittoteorioiksi. Hänellä on kertomansa mukaan 1250 Facebook-kaveria. Implikaatio on, että suuri määrä selittäisi, miksi voittajat sattuivat olemaan hänen kavereitaan.

Samoilla linjoilla oli nimimerkki Pulitzer, joka em. haastattelusta päätellen kuului tapahtuman järjestäjiin hänkin:

Toiseksi, väittämälläsi ”salaliitolla” on Facebookissa 20-30.000 ystävää, useimmat nuoria miehiä Tampereelta. Kun lasket heidän osuutensa koko Tampereen asukkaista ja jos vielä huomioidaan kiinnostuksen kohteet, olisi yllättävää jos ystävyydet eivät menisi ristiin. Minä voisin väittää puolen heistä kannattavan Tapparaa ja toisen puolen Ilvestä, se olisi luultavasti oikein, mutta ei merkitse yhtään mitään.

Ja edelleen Ulkopuolinen aka. Veijo Esso, joka mainosti arvontoja:

Sitten tähän johtopäätökseen hahaha, mahdoton ajatus että tampereen kokoisessa paikassa 5-10 noin saman ikäluokan jätkää sattuisi olemaan facebook kavereita. Kuulostaa uskomattomalta, tai no uskon että kuulostaa jos itselläsi on facebookissa vaikka 50-200 kaveria.

Niin, mitenkähän tuo lienee? Onko kuinkakin erikoinen sattuma, että 1000-4000 osallistujan arvonnoissa kaikki voittajat olivat kolmen Blockfest-järjestäjän (+1 yhteistyökumppanin) kavereita? Voisiko tätä jotenkin arvioida tai simuloida?

Todennäköisyydet eivät hahmotu helposti, eikä niitä tällaisessa tapauksessa voi suoraan laskea. Laskelma edellyttäisi tietoa ryhmän kaveriverkostojen rakenteesta, eikä tätä voi enää tutkia, kun arpojat poistivat yhteisönsä jo kaksi viikkoa sitten. Asia jää epäselväksi mielipidekysymykseksi, joten eiköhän anneta yhdistykselle ja Blockfestille “benefit of the doubt”?

Väärin! Katsotaanpa vielä, mitä tietoja meillä on käytettävissä ja mitä niiden pohjalta voidaan päätellä.

Googlen kautta saadaan jonkinmoinen otos arvontayhteisön jäsenistä. Haulla löytyvät ne yhteisöön kuuluneet profiilit, joissa hakurobotti ei ole vielä ehtinyt yhteisön poistumisen jälkeen käydä päivittämässä tietojaan.

Otos on käytännössä sattumanvarainen; ei ole syytä olettaa, että hakurobotti kohtelisi Blockfestin järjestäjien kavereita mitenkään erityisellä tavalla, tai että esim. asuinpaikka tai ikä vaikuttaisi päivitysjärjestykseen.

Kuinka moni näistä satunnaisesti valituista osallistujista sattuu olemaan Blockfest-järjestäjien kaveri? Kysymykseen vastaamista varten kävin läpi (onneksi suurelta osin automatisoidusti) kaverilistat Facebook-profiileista, jotka kuuluivat Konsolipelien ystävät -yhteisöön. Löysin Googlella 44 profiilia, joista seitsemän on piilottanut kaverinsa.

Bing-hakukoneella löytyi kahdeksan lisää. Yhteensä tarkasteluun jäi siis 45 Facebook-profiilin kaverilistat.

Jos nimimerkin Pulitzer (ilmeisesti siis Hymy-lehden Kari Kallonen) todistelu pätee, “olisi yllättävää jos ystävyydet eivät menisi ristiin.” Toisen kommentoijan mukaan yhteiset kaverit “ovat klubipromoottoreita jotka tuntevat varmaan 50% kaupungin nuorista”. Näiden 45 osallistujan pitäisi yhtä todennäköisesti tuntea kyseiset klubipromoottorit – ja tottakai kaikki muutkin klubipromoottorit, eiväthän Blockfest-järjestäjät ole alansa ainoita Suomessa tai edes Tampereella.

Joten miten on, kuinka moni näistä 45 osallistujasta on kaikkien kolmen Blockfest-järjestäjän ja yhden yhteistyökumppanin kaveri?

Vastaus: ei yksikään.

No kuinka moni on edes yhden tähän nelikkoon kuuluvan kaveri?

Vastaus: ei yksikään.

No kuinka moni on Tane Tivolin, Dlx Crew’n, Jon Cederbergin, tai muiden jollain tavalla juttuun etäisestikään liittyvien feikkiprofiilien tai todellisten henkilöiden kaveri?

Vastaus: ei yksikään.

No montako klubipromoottoria, julkkista, idolia, ilvestä tai tapparaa löytyi, jotka ovat kaikkien osallistujien kavereita?

Vastaus: ei yhtään.

Löytyikö minkäänlaista henkilöä, eläintä, olentoa, asiaa, esinettä tai käsitettä, joka olisi yhteinen Facebook-kaveri edes millekään kolmelle osallistujalle tässä satunnaisesti valitussa otannassa?

Vastaus: ei.

Toistan: vaikka näistä 45:stä valittaisiin mikä kolmen osallistujan yhdistelmä, kolmikolla ei ole yhtään yhteistä kaveria.

Konsoliarvonnoissa (poislukien viimeinen) valittiin tuhansista osallistujista seitsemän. Kolme oli feikkejä. Neljällä todellisella henkilöllä ei ollut vain yhtä, vaan neljä yhteistä kaveria. Eikä mitä tahansa sattumanvaraista, toisistaan riippumatonta kaveria, vaan saman ohjelmatoimiston henkilökuntaa, Blockfestin järjestäjiä. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa hyvänpäivän tuttavuus, vaan yksi voittaja oli järjestäjän sukulainen, yksi tapahtuman videokuvaaja ja yksi oli jo kahdesti voittanut näiden järjestämässä muussa arvonnassa.

Miten tässä näin kävi? Mihin ne ristikkäiset ystävyydet nyt katosivat? Jos puolet seudun nuorista tunsivat Kallosen ja voittajista sata prosenttia, miksei hänen kavereitaan ollut satunnaisryhmässä edes pari prosenttia, vaan tasan nolla? Jos feikkejä oli voittajista lähes puolet, miksei satunnaisryhmässä ollut niitäkään yhtään?

Miksi “Konsolipelien ystävien” arpomat voittajat noudattavat tyystin erilaisia todennäköisyyden lakeja kuin meidän satunnainen otantamme?

Toivottavasti näille “salaliittoteorioiden” naureskelijoillekin jo uppoaa kallosiin, että konsoliarvonnoissa saatu tulos puhtaan sattuman kautta olisi käytännössä mahdoton – useimmille muille se lienee ollut selvää alusta asti.

Jokainen faktapohjaisesta analyysistä kiinnostunut voi halutessaan tarkistaa yllä olevat väitteet – toisin kuin on laita järjestäjätahon väitteiden suhteen. Jos virheitä löytyy, oikaisen ne edelleen mielelläni.

Huom. tarkistin tietysti, että K.K., J.S. ja C.M. näkyvät edelleen tätä kirjoittaessani “voittajien” kaverilistoissa, joten tulos ei johdu tietojen jälkikäteispiilottelusta.

Oikaisu: tämän kirjoittamisen jälkeen muistin, että voittajilla oli lisäksi kaverina feikkiprofiili nimeltä Block Fest, jonka Kallonen toteaa haastattelussa olevan tapahtuman puuhaihmisten käytössä. Näistä 45:stä löytyy kuin löytyykin yksi henkilö, joka on tämän profiilin kaveri.

Block Fest -pseudohenkilön mukaan ottaminen vahvistaa johtopäätöstä. Konsoliarpojat saivat siis vielä alunperin kuvattuakin epätodennäköisemmän tuloksen: kaikki voittajat olivat viiden Blockfest-taustaisen profiilin kavereita. Tulos on entistäkin kauempana satunnaisesta “verrokkiryhmästä”.